Erityislasten omaiset ovat usein kokopäiväisiä ja elinkautisia omaishoitajia. Heitä syrjitään aktiivisesti yhteiskunnan puolelta. Heitä hyödynnetään katkeamispisteeseen asti. Kunnat laskevat sen varaan, etteivät perheet jaksa perätä oikeuksiaan ja että omaiset paikkaavat kaikki puutteet, maksoi mitä maksoi, myös silloin kuin muut lyövät lapsen laimin.
Elinkautisille ja kokopäivätoimisille omaishoitajílle, jotka toimivat myös palkatta ja eläkettä, kuuluisi työstä palkkaa. He elävät palkatta ja kuolevat eläkettä, vaikka toimivat kokopäivätoimisesti ja ympärivuotisesti vuosikymmenten ajan. Työn arvo on > 240.000€ vuodessa kun verrataan laitoshoitoon. Omaishoitajien break-even on loppiaisena. Siitä päivästä lähtien yhteiskunta alkaa riistää vammaisen lapsen omaishoitajaa. Oikeus ja kohtuus on jossain palkkion ja laitoskustannusten välissä. Vaikeavammaisen lapsen omaishoitaja maksaa korkean hinnan terveyden menetyksenä ja pakotettuna ansionmenetetyksenä. Ehdotamme hänelle kaksinkertaista avustajan palkkaa.
Monella autistien omaishoitajalla ei ole ollut yhtään vapaapäivää jopa 10-15 vuoteen. Heiltä viedään oikeus aikuisen elämään. He maksavat kaisesta täyden hinnan ja heitä kohdellaan kuin saastunutta. Omaisen vapaa vuorokausi on usein 7-8 tuntia, ei vuorokausi. Harvalle turvataan lakisääteiset kolme vuorokautta kuukaudessa. Näitä vapaita ei myöskään saa niputtaa pidemmäksi vapaaksi lomamatkaa varten. Tänään kunnat leikkaavat jopa kokopäiväisen ja elinkautisen omaishoitajan 400 euron verollisia kuukausiansioita.
Omaisten on lähes mahdotonta sada toimia avustajina niillekin autisteille, vaikeasti puhevammaisille ja vastaaville, joiden kohdalla kunta itse on nostanut kätensä eikä mitään voi tarjota. Silti osaavista omaisista ei tehdä avustajia. Heille ei makseta palkkaa tai edes korotettua omaishoidon tukea heidän toimiessaan koulun tai lomahoidon sijaisina. Maalaisjärjen käyttö olisi tarpeen julkishallinnossa. Antakaa vammaisille heidän tarvitsemansa apu tai keksikää tilalle toimiva Suunnitelma B!
