Kysely / viittomien ja AAC:n käyttö – Käy Puheoikeus.fi -sivulla (netti, FB) vastaamassa, kertomassa, kiitos!
Missä määrin perheesi saa viittoma- ja kommunikoinnin opastusta (sopeutumisvalmennuksena)? Montako tuntia vuodessa? Kuuluvatko lähisukulaiset ja kouluympäristö opastuksen piiriin myös käytännössä? Missä määrin lähiympäristö (vanhemmat, sisarukset, isovanhemmat, serkut …, perhetutut ja eri henkilöstöryhmät) osaavat, kommunikoivat ja/tai käyttävät viittomia ja AAC:tä aktiivisesti? Käyttävätkö opettajat ja avustajat viittomia ja AAC:tä? Laajentavatko he kommunikoinnin osaamista? Entä puheterapeutit? Muut terapeutit? Sosiaalisektori? Terveyskeskus? Hammashoitola? Kesäleiriläiset? Ip-kerhon vetäjät? Viranomaiset?
On tavallista, että autistin ympäristö vaikenee. On yhtä surullisen tavallista, että ympäristö ei “kehtaa” viittoa, “kun se näyttää niin hoopolta” julkisesti. On tuiki tavallista, ettei viittomia edes hallita tai sitten hallitaan nuo 50 tavallisinta (ruoka, verbit, vaatteet). On tavallista, että puhe on normaalia, ei hidasta. On yhtä tavallista, että puhe on “kuin ääliölle”, vääristellyin äänensävyin, tyyppiä “oooonko suullllaa haauuuskaaaa”. On yllättävän tavallista, että puhelaitteisiin ei uskalleta koskea ja että niihin ei saada opastusta.
On tavallista, että ympäristö pikemminkin lakkaa olemasta tekemisissä perheen kanssa kuin oppii kommunikoimaan heikoimman osapuolen kielellä.
On tavallista, että ympäristö tyytyy siihen, että erityislapsesta ei ole “sen kummammin haittaa”, “sehän ymmärtää tai on ainakin kuuliainen” (tai asiaa täysin ymmärtämätön) “paketti”.
On tavallista, ettei lapselle puhuta mitään, vaan tämän läsnäolo nyt vain on. Muut juttelevat omiaan, erityislapsi “vain on” ja jos hän on hiljaa, on kaikki “hyvin”.
Kuinka moni tervehtii erityislasta sen sijaan, että odottaa tämän toimivan sosiaalisissa tilanteissa aloitteellisena?
Kuinka monella on kokemusta siitä, että päiväkodin (tai vastaavan) väki sanoo olevansa viittomatta, “kun lapsi ei ole osoittanut käyttävänsä viittomia”? Ollaanko muiden lasten kanssa hiljaa, kunnes he puhuvat? Erityislapsi ei voi arvailla oikein, että väki kenties jonkin viittoman hallitsee.
Mitkä ovat kokemuksenne mukaan (mahdolliset) “kootut selitykset” sille, ettei ympäristä viito tai käytä AACtä (tai edes tutustu siihen)? Oma terveys? Omat kädet, eihän näillä voi viitota? Se, että lapsihän näyttää ymmärtävän? Ei mikään (selitys tai perustelu)? Se, ettei kukan ole tarjonnut opastusta? Se, että “ei voi varmaan ymmärtää lapsen viittomia, kun ne saattavat olla vain sinnepäin”? EVVK (“omapa on lapsenne”)?
Kuinka monella homma toimii niin, että päiväkoti, koulu, ip-kerho ja terapeutit osaavat jopa laajentaa kommunikoinnin osaamistaan sekä lapsen vastaavaa taitoa? Oletko törmännyt fantastiseen kommunikoinnin kehittämiseen? Oletko törmännyt siihen kuntoutuksessa? Osaako asumispalvelun ja työpaikan/työkeskuksen väki viittomia ja AAC:tä ja käyttävätkö he sitä? Kehittävätkö he erityisyksilön osaamista, laajentavatko he tämän käyttöä? Tunnetko asiaan vihkiytyneen sosiaalityöntekijän vammaispalveluissa tai koulutoimenjohtajan sivistystoimessa? Osaako joku tätä OPH:ssa?
Onko perheissämme (asiakkaat, perheet itse) sellaisia, joissa on montaa kieltä käytössä, mutta lapset ja muut puhuvat? Puhutteko tällöin vieraitakin kieliä? Jos, niin miksette puhu heikoimmassa asemassa olevan sukulaisenne kieltä? Senkö takia, “ettei häntä nyt lasketa”?
Kerro kokemuksistasi ja kerro myös, oletteko käyneet pyytämässä viittoma- ja kommunikoinnin ohjausta kunnaltanne, määrärahasidonnaisena kuntoutuksena ja onko työpaikkanne kouluttautunut viittomiin ja nykyaikaisen AAC:n käyttöön.
Kiitämme jo etukäteen vastauksistanne. Vain yhdessä saamme jotain aikaan! Voit vastata kommentein, kirjoittaa komenttisi FB-sivullemme tai lähettää sähköpostia osoitteeseen grahnterry@gmail.com
Jos tarvitset opastusta, voi Puheoikeus.fi auttaa. Ota yhteyttä!
Leave a Reply