Puolen miljoonan ”erityishuollon bisnesenkelit” toistavat summan joka vuosi

Mitä omaishoitajien korvaukset kertovat yhteiskunnan arvoista ja piittaamattomuudesta kun edes päättäjät eivät näytä olevan tietoisia kokopäivätoimisen ja koko elämän kestävän omaishoitajatehtävän olemassaolosta? Taputus päälaelle on näille omaisille sama kuin oto-omaishoitajille ja väliaikaisesti tehtävää hoitaville. Kehitysvammaisen tai autistin kokopäiväomaishoitajalle ei tule palkkaa, sapattivapaan palkkaa tai eläkettä muualta ja hän saa usein jopa alempaa omaishoitajan tukea kuin muut. Osa ei saa mitään. Muissa kulttuureissa tätä kutsutaan hyväksikäytökseksi tai orjatyöksi.

Kaksi yksinkertaista laskutoimitusta:

1. Kehitysvammaisen tai autistin omaishoitajan työn arvo (= eli kunnan säästö vuositasolla, vaihtoehtokustannuksin, vuoden 2010 hintatiedoin) on yli 240.000€/vuosi kun vertaillaan lyhytkestoisen hoidon kustannuksiin. Samalla omainen menettää toisen mokoman tulojen ja tulevien eläkkeiden menetyksinä. Vuositasolla tämä on 500.000€ investointi, joka ei näy missään muussa kuin uupumisena, terveyden menetyksenä ja vammaisen kannalta hyvänä elämänlaatuna. Ulkomaisen tutkimuksen mukaan, autistien omaiset vastaavat 85% kokonaiskuluista (pääasiallisesti tulojen menetyksinä). He säästävät julkishallinnolle neljännesmiljoonan – joka vuosi. Samalla yhteiskunta menettää osaamista, työpanosta ja verotuloja ja joutuu kenties maksamaan enemmän sairauskuluina joka vuosi. Näitä puolen miljoonan yksilöitä (per vuosi) tulisi kutsua ”erityishuollon bisnesenkeleiksi” ja kohdella kunnioituksella, esimerkiksi kaksin- tai kolminkertaisella lähihoitajan palkalla (katkeamattomasta kolmivuorotyöstä sanan varsinaisessa merkityksessä). Noin 50 vuoden uransa aikana nämä omaiset vastaavat yli 25 miljoonan euron investoinnista ja tämän lisäksi myös pois jäävistä eläketuloista ja koroista koron päälle. Vastineeksi, he menettävät terveytensä. Erityisesti huoli ajasta oman elämänsä jälkeen nakertaa terveyttä. Perheet maksavat kovan hinnan yhteiskuntamme välinpitämättömyydestä ja osaamattomuudesta. Yhtälöön (tai epäyhtälöön) voidaan myös lisätä oppimateriaalien teon (materiaaleja ei ole niille, joiden äidinkieli on AAC, eli viittomat ja vaihtoehtoinen kommunikointi – se on kuulemma kannattamatonta, eli se teetetään kotona), johon omaisia pakotetaan, kommunikointiapuvälineiden, ohjelmien ja oman kurssituksen hinnan, muiden opetukseen menevän ajan valmisteluineen, kustannukset markkinajohtajuusaseman saavuttamisesta sekä 4-8 tunnin työpanoksen kustakin tunnista, jonka joku muu laskuttaa. Tämän kaiken yhteiskuntamme saa hintaan 400 €/kuukausi. Häpeällistä.
2. Jo 25 leiripäivän työllä (neljä kuuden päivän leiriä ja yksi päivä tämän lisäksi), kehitysvammaisten kesäleirien vetäjät saavat korvausta 3.750€ /kuukausi. Jos päiviä on vähän enemmän, ylittää korvaus 4.000€ rajan, mikä vastaa kokopäivätoimisen omaishoitajan vuosipalkkaa. Tällä emme väitä, etteivätkö leirien vetäjät, asiasta kiinnostuneet, ole (kokonais)palkkionsa arvoisia. Tällä vain nostamme esille omaishoitajien aseman. He maksavat täyden hinnan joka paikassa, sillä hehän eivät ole työttömiä (sic!) taikka eläkeläisiä. He maksavat yli yhden päivän bruttotulot pelkästä bussilipusta kaupunkiin (jos he sinne pääsevät) – 400€ palkastaan (miinus verot). Luonnollinen jatkokysymys täten on: Tulisiko omaishoitajien ryhtyä kehitysvammaisten lasten leirien vastuuhenkilöiksi ja jättää omat lapsensa laitokseen siksi aikaa (tai toiselle leirille)? Kesän aikana he saisivat kahden vuoden tulot. Samalla leirien järjestäjät oppisivat paljon uutta, mikä olisi hyödyksi kaikille. Avustajat saisivat tulevaisuutta ajatellen hienon lisäkoulutuksen. Eri asia sitten on se, että tästä koituisi yhteiskunnalle lisää kuluja ja että omaishoitajien moraali ei tätä sallisi.

Olemme pitkään taistelleet henkilökohtaisten ja kouluavustajien paremman palkkauksen ja parempien työolosuhteiden puolesta. Olemme julkisesti tukeneet heitä heidän oikeutetussa kamppailussaan vakituisten ja kokopäivätoimisten, ympärivuotisten työsuhteiden puolesta. Tuemme heitä korvausten saamisessa epämukavasta työajasta. Arvostamme leirillä käytettävää kokonaispalkkausta ja edistämme parempia työoloja. Tämä tukemme jatkuu ilman taukoja. Rinnakkain on aika korottaa ääntä omaishoitajien asioiden puolesta yleisellä tasolla ja elämänpituisisten ja kokopäivätoimisisten omaishoitajapestien ja yksilöiden puolesta erityisesti.

Tietävätkö päätöksentekijät, että osa omaishoitajista toimivat sekä kokopäivätoimisesti että läpi elämän 400€ kuukausikorvauksella? Miten nämä poliitikot nukkuvat yönsä? Nyt olisi korkea aika korottaa omaishoitajien korvauksia sekä porrastaa ne faktisen työpanoksen, ei pelkästään hoitoisuusluokituksen pohjalta.