Mitä Vaihtoehtoiset ja puhetta korvaavat menetelmät oikein tarkoittavat? Kuuroilla ja kuulovammaisilla on viittomakielensä ja sokeille ja näkövammaisille löytyy pistekirjoitus. Vastaavasti vaikeasti puhevammaisille on kehitetty erilaisia kommunikointimenetelmiä. Puhumattomuus tai kyvyttömyys puhua selkeästi voi johtua monista tekijöistä. Se voi olla synnynnäistä tai se on kehittynyt sairauden tai vamman takia. Monella vaikeasti puhevammaisella on muitakin toimintaesteitä, esimerkiksi autismi ja/tai kehitysvamma. Kaikilla ei ole näitä. Vaihtoehtoisia kommunikointimuotoja ovat viittomat, ilmeet, eleet ja symbolit (kuvat) – käsin tai eriasteisin apuvälinein. Tälle on annettu nimeksi AAC englanninkielisen Alternative and Augmentative Communication –termin mukaan). Ruotsiksi tämä om AKK ja jos pelkkiä viittomia käytetään vaihtoehtoisena kommunikointimenetelmänä, on lyhenne TAKK (Tecken som alternativ och kompletterande kommunikation). Tässä ei puhuta viittomakielestä. Vaihtoehtoisiin kommunikointimenetelmiin kuuluvat tukiviittomat ja viitottu puhe. Näitä vaikeasti puhevammaiset usein käyttävät, mahdollisesti rinnakkain muiden menetelmien kanssa. Tukiviittomat tarkoittavat pääsanojen viittomista. Tällöin puhuttu puhe hidastuu, mikä on hyvä asia. Viitottu puhe noudattaa puhutun puheen sanajärjestystä ja kielioppia. Kummassakin tilanteessa ympäristö puhuu (suullisesti) vammaisen kanssa, tämähän kuulee kaiken, vaikkei itse puhu.
Aiemmin olivat käytössä vain tukiviittomat ja yksinkertaiset kommunikointikansiot isoine kuvineen perusviestintään. Sitten tulivat erilaiset, raskaat ja kömpelöt puhelaitteet markkinoille. Kyse oli usein yksinkertaisista ruudukoista, joilla nappia painamalla saatiin viesti sanotuksi (vähän kuin puhelinvastaajassa tai nauhurissa). Joillakin lapsilla oli käytössään tietokoneella oleva puhesynteesi, jonka ohjelmoiminen oli kömpelöä. Tänään, iPadille löytyy (nopeita, käyttäjäystävällisiä ja ei-stigmatisoivia) ’appseja’ ja nopeita puhesynteesejä myös tietokoneelle. Toimintaesteisen henkilön omien kykyjen, liikkuvuuden, kokonaistilanteen ja kommunikointitarpeen pitäisi ohjata apuvälineen valintaa. Mikään väline tai keino ei absoluuttisin mitoin ole toista parempi, mutta ne sopivat eri ihmisille eri tavoin.
Yksikään lapsi ei kehitä kielentuntemustaan tyhjiössä. Puhumme lapsille, kyselemme, vastaamme, rohkaisemme, rikastutamme ja kehitämme kielenkäyttöä koko ajan.
Vaikeasti puhevammaisille tilanne ei ole yhtä helppo. Laaja yleisö ei osaa viittomia, eikä se tunne kuvakommunikointia. Edes kaikki asiantuntijat eivät niitä tunne. Tekninen kehitys on nopeaa. Perheet tuntevat itsensä, tarpeensa ja tarjonnan usein kauan ennen byrokraatteja. Perheiden osana on taistella ja pitää puoliaan. Ammattilaisten tulee olla ajan tasalla ja he voivat oppia myös perheiltä. Tämän lisäksi hyvä dokumentaatio on tarpeen. Perheet jäävät helposti ilman apua, jos dokumentaatio on kehnoa tai jos tarve putoaa kahden tuolin väliin saman kunnan sisällä siksi, että tietty laite saattaisi kuulua joko sosiaali- ja terveyspuolelle tai opetuspuolelle. Lapsi voisi olla oikeutettu kahteen laitteeseen. Tarve voidaan vaihtoehtoisesti tyydyttää yhdellä laitteella, jossa on ’kaikki’ tai niin, että toinen laite on iPad tai iPod.
Yleistäen voidaan todeta, että osa päiväkotien ja erityisluokkien henkilöstöstä on saanut viittomien perusopetusta. Viittomien valinta on perinteinen, eikä se aina noudata lapsen arjen tarpeita. Todennäköisemmin banaani ja leipä ovat karhua ja kettua tärkeämmät.
Puhevammaisen lapsen ympäristö tapaa hiljentyä sen sijaan, että se lisäisi lapsen saamaa kielellistä tukea kuvin, esinein, ilmein ja viittomin. Hiljennytään odottamaan lapsen aloitteita. Kuina lapsi tajuaa ympäristön ymmärtävän viittomia? Miten odottelua perustellaan, eihän ns. normaalienkaan lasten puhetta passiivisesti odoteta. Alussa monta aikuista vaivaa ’nolouskynnys’. Aikuiselta saattaa tuntua oudolta viittoa, osoittaa kuvia tai liikuttaa esineitä muiden edessä. Silloin on hyvä muistaa, kenen palveluksessa on. On myös hyvin todennäköistä, että ryhmässä on muita, joilla on kielivaikeuksia – usein nämä ovat vieläpä niitä, joista tätä ei uskoisi – ja joilla olisi hyötyä kielellisestä tuesta. Jotkut yksiköt keskittyvät viikon, kuukauden tai kauden teemaan. Tämä toimii viittomien annostelussa, mutta arjessa moni muu asia lienee tiettyä satuhahmoa tai yksittäisiä värejä tärkeämpi. Toiset innostuvat (liikaa) ja alkavat viittoa kaiken, nopeasti ja pitkiä lauserakenteita à la viitottu puhe. Silloin tukiviittomien idea jää toteutumatta.
Valitettavasti kuvista ja materiaaleista on pula, eikä niiden valmistamiseen ole aikaa tai resursseja.
Arjessa vaihtoehtoisen kommunikoinnin käyttö kaikessa toiminnassa helposti unohtuu. Sen tulisi olla kaksisuuntainen. Meidän tulee laajentaa sanavarastoa, opettaa mallintamalla itse ja osoittaa, että AAC/ vaihtoehtoinen kommunikointi on ykköskieli ja hyväksytty ilmaisumuoto. Usein aikuisen ote lipsuu. Hän tyytyy siihen, että lapsi ymmärtää ja tottelee puhuttua puhetta, eikä hän auta lasta kehittymään ja ilmaisemaan itseään. Silloin lapselta viedään puheoikeus. Epähuomiossa saatamme viittoa lapselle selin häneen. Kokemuksemme mukaan, on erittäin harvinaista, että tekemisiä ja suunnitelmia havainnollistetaan piirroksin lappusilla. Kommunikointi ei ole reaaliajassa, eikä se ole sellaisessa muodossa, että lapsi voi vaikuttaa suunnitelmiin, sopia asioista, muistaa suunnitelmia, sitoutua niihin ja palata suunnitelmiin matkan varrella. Aikuisillekaan ei jää materiaali, jonka pohjalla hän voi kuitata lapsen kanssa, missä mennään.
Jopa rutinoidut AAC:n käyttäjät saattavat unohtaa vaihtoehtoisten kommunikointikeinojen käytön ja toisen ihmisen kyvyn laajentamisen siinä ohessa.
Välillä kannattaa koputtaa ruostetta pois tai estää ruosteen syntyä kertaamalla viittomia, harjoittelemalla kommunikointikansioiden ja puhelaitteiden käyttöä sekä tutustumalla ’appseihin’ ja PC-ohjelmiin. Yhtä tärkeää on pohtia, miten päivän eri ohjelmanumerot voisivat elää rinnakkain AAC:n kanssa ja keitä muita tämä saattaisi auttaa. Käytämmekö olemassa olevaa tietotekniikkaamme? Jos kyllä, niin miten voisimme käyttää sitä tehokkaammin? Jos ei, niin mistä se johtuu ja löytyykö tilanteeseen apua? Miten saisimme arjen toimimaan kehittävämmin lasten kannalta? Käytämmekö AAC:tä erityisopetuksessa? Miten? Miten voisimme toimia vielä paremmin kunkin yksilön ja ryhmän parhaaksi?
Tiedämmekö riittävästi autismista ja kehitysvammaisuudesta? Mikä on heille tärkeää opetuksessa, kohtelussa, vuorovaikutuksessa ja elämässä yleensä? Miten voin edesauttaa tässä?
Mitä tarkoittavat huolto, hoiva, huolenpito ja kohtelu? Keitä minä kohtaan päivittäin ja miten tämän tulisi tapahtua? Mikä on omaisten rooli? Mitä kohderyhmä itse voi opettaa?
Mikä on ylilyönti? Mikä on aseman tai vallan väärinkäyttöä? Mikä muu kuin väkivalta ihmistä tai omaisuutta kohtaan on vääryyttä? Miten voin estää ylilyöntejä tapahtumasta? Kuuluvatko kohtaukset autismiin? Ovatko ne käyttäytymishäiriöitä, käytöshäiriöitä vai johtuvatko ne jostain muusta? Mitä me voimme tehdä, rakentaaksemme turvallisen ja ennustettavan ympäristön? Miten myötävaikutamme vammaisen oikeusturvaan?
Miten vaikutamme vammaisen oikeusturvaan dokumentoidessamme asioita? Olisiko aihetta toimia toisin kun testaamme ja tutkimme lapsia?
Mikä on viittomaopetuksen ja puheterapian tilanne? Pitäisikö minun kirjata ne kuntoutussuunnitelmaan ja lausuntoihin? Kuka kertoo niistä perheille? Miten voisin kantaa korteni kekoon yhden luukun periaatteen saavuttamiseksi perheille?
Konsultoimme, opetamme, ohjaamme, teemme materiaaleja ja kehitämme metodeja, kehitämme ja vaikutamme (lobbaamme) arjen osaamiseen liittyen. Painopisteemme ovat vaihtoehtoiset kommunikointikeinot, viittomaopetus, erityisopetus, AAC-erityispedagogiikka ja kohtelu.
Autamme mielellämme (kuntoutuksen, koulutuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon, sairaanhoidon, organisaatioiden) asiantuntijoita, erinomaisosaajia (omaiset), toimintaesteisiä (vammaisia), johtoa, virkamiehiä, poliitikoita, valtiovaltaa ja laajaa yleisöä osaamisen ja toimintatapojen kehittämisessä.
Lue enemmän palveluistamme
Oikeudelliset asiat (lainsäädäntö ja oikeusturva toimintaesteisten (vammaisten) näkökulmasta ja mitä se vaatii viranomaiislta, virkamiehiltä ja henkilöstöltä) (oikeus)
Puheoikeus (arvopohja, ajattelutapa, prosessit, kohtelu, eettisyys ja tuki) (puheoikeus)
Oikeus omaan kommunikointiin arjessa ja elämän kaikissa vaiheissa, puhetta tukevat ja korvaavat menetelmät (vaihtoehtoinen kommunikointi) ja muut käyttäjien, omaisten ja työntekijöiden osaamisalueet, joilla vuorivaikutustaitoja edistetään (puhe)
Vastaa